Ripaus Unelmia

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Korpikuusen kannon alla..
Sieltä tämä mörrimöykky heräilee taas.. On ehkäpä taas aika hiukan nousta talviunilta ja kirjoitella liibalaabaa, onhan sekin minulle tietynlaista päänupin nollaamista..
Aurinko hiukan alkaa pilkistämään ja lämmittämään vanhan luita sitä mukaa inpiraatio heräilee taas..
Vuonna 2015... Tammi helmi maalis.. mennyt josain usvassa selviytymistä, sitä se on ollut minun elämäni ollut kuukaudesta toiseen rimaa hipoen nipin napin päässyt aina jotenkin riman yli. En tarkoita että elämäni olisi synkkää ja mieli maassa, vaan miten voi olla mahdollista että ei se aurinko paistele muissa asioissa risukasaani vaan saa aina painia samoissa asioissa kuin varmaan moni muukin, mutta yksin eläjälle ne voi olla joskus sellaisia kuin taistelisi tuhansia tuulimyllyjä vastaan. Jos joskus tuntuu että helpottaa niin eiköhän treffit postilaatikon kanssa taas niin riemastuta mieltä.
Asioilla on tapana järjestyä siihen on luotettava eikös juu :)
 Oi mun pieni Pyry-poika hää on niin pikkuinen vielä siinä



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti